Mä oon vähän vammanen kaveri. En nyt tarkota siinä mielessä vaan ehkä vammautunu ois oikee sana. Rankka reissu takana traumoineen päivineen teki musta sosiaalisesti vajavaisen ötökän jolla ei ole elämänhalua mutta persoonani vuoksi en voi itseäni lepoon saattaa. Elämän hallinta melkein nollan luokkaa, rahaa riivitään mistä saadaan melkein naurettavuuksiin asti mutta kumminkin harkinnalla lakia katsoen. Päädyin tähän blogi sekoiluun koska minulle on aikaisemmin ollut hyödyksi purkaa mietteitäni ja agressioitani kirjoittamalla ja oikeastaan jos en olisi kirjoittanut olisi tapahtunut pahoja asioita joiden seurauksena minun paikkani olisi ehkä jopa Niuvanniemi. (llyhyesti: trauman purkautuessa ja käsittelyssä nousee valtavia tunnemyrskyjä kuten vihantunteita). Mulla ei ole tapana kertoa itsestäni kellekåån mitään saatikka sääliä itseäni vaikka joku nyt saattaa niin kuvitella mutta ei koska kiinnostukseni on todellakin nollan luokkaa. Mä mietin muutama vuos sitte että mitä voi tehdå kun menneet on kåyty läpi ja pitås jotenki parantua tai jotain mut ei vaan enää kiinnosta oma elämä niin ei.
Tää ei tarkota etteikö jonku toisen elämä kiinnosta kuunnella läpi. Mä mietin ihmisen käyttäytymistä, syitä siihe mitä ne on ja miks ne tekee mitä tekee. Kuka kusettaa ketä jne….Ja todellaki kusettaa.
aion siis kirjotella tänne omia tempauksia mut myös vähän näkemyksiä siitä maailmasta missä mä elän ja millainen ihminen mielestäni on.